KAHVAT, KAIVERRUKSET, VARUSTEET YM.
Lierihatun muokkaus
Olen harrastanut ”villiä länttä” melkein koko ikäni ja ensimmäisen cowboy hattuni ostin jo teininä. Vuosien mittaan hattujen muokkaus on tullut tutuksi, kun omiin hattuihin on pitänyt saada tietty muoto. Tuon ajan historiikeista löytyy onneksi aika hyvin tietoa ja kuvia, joista ammentaa ideoita jonkun tietyn aikakauden päähineistä. Suurin osa nykyään myytävistä hatuista on johdettu 1800-luvun loppupuolen armeijan lierihatusta, jossa on melko korkea kupu, jonka päällä on yksi painauma ja kaksi sivuilla sekä lieret on taivutettu sivuilta molemmin puolin hieman ylöspäin. Olen pyrkinyt etsimään myös muun tyylisiä vanhan lännen lierihattuja, mutta niitä on erittäin vaikea löytää, joten jokin aika sitten tein kokeilun kahdella cowboy hatulla, jotka molemmat olivat kirppiksiltä ”pelastettuja” yhtä tai puolta kokoa omaa kokoani pienempiä malleja. Minua on kiehtonut myös kaupunkilais- ja pukuhatut, koska eihän kaikki päähineet olleet tuohon aikaan karjapaimenten malleja. Löysin sisällissodan aikaisen mallin, joka tunnetaan nykyään Mosby hattuna ja päätin että teen noista kahdesta kirpputorilöydöstä testikappaleet. Ensimmäinen hattu oli Wegenerin huovasta valmistama ”Malboro” hattu ja toinen on neljän beaverin Stetson.
Metsästystakki
Ensimmäinen tekemäni melko primitiivinen metsästystakki. Halusin takin joka on mahdollisimman yksinkertainen ilman nappeja ja joka on suoraan kuin 1800 - luvulta. Myös siemenhelmikoristeet ovat omaa tekoa ja poiketen alkuperäisien koristeiden pystysuorasta sijoittelusta, siirsin siemenhelmikoristeet poikittain olkapäälle polettimaisesti, jotta hauraat helmet eivät murtuisi niin helposti osuessaan johonkin.
YHDYSVALTOJEN SISÄLLISSODAN KEPIN LIPPA
Tein ensimmäistä kertaa hatun korjauksen.
Kaverini toi minulle yhdysvaltojen sisällissodan jalkaväen lippiksen (Kepi), joka oli aika murheellisessa kunnossa. Hatun lippa on ilmeisesti muovia ja lipan sisäosan kovike oli murtunut pieniksi paloiksi. Otin vanhan lipan pois ja korvasin sen paksusta nahasta tekemälläni lipalla, jonka värjäsin syvän mustaksi. Lisäksi vaihdoin ohuesta muovista tehdyn hattunauhan itsetehtyyn nahkaiseen versioon. Lopputuloksesta tuli tyylikäs, vaikka itse sanonkin ja ainakin lippa kestää yhtä kauan kuin muutkin osat.
Kaverini toi minulle yhdysvaltojen sisällissodan jalkaväen lippiksen (Kepi), joka oli aika murheellisessa kunnossa. Hatun lippa on ilmeisesti muovia ja lipan sisäosan kovike oli murtunut pieniksi paloiksi. Otin vanhan lipan pois ja korvasin sen paksusta nahasta tekemälläni lipalla, jonka värjäsin syvän mustaksi. Lisäksi vaihdoin ohuesta muovista tehdyn hattunauhan itsetehtyyn nahkaiseen versioon. Lopputuloksesta tuli tyylikäs, vaikka itse sanonkin ja ainakin lippa kestää yhtä kauan kuin muutkin osat.
Winchester 1873 Sporting Rifle "natiivi" tyyliin koristeltuna
Olen aina ihaillut Pohjois - Amerikan rajaseudulla käytettyjä tiedustelijoiden ja alkuperäiskansojen kivääreitä jotka on koristeltu messinkinauloilla ja pääsin viimein toteuttamaan tälläisen projektin. Kävin aikoinani näyttelyssä, jossa kerrottiin Istuvan Härän elämästä ja siellä oli hänelle kuuluvia esineitä ja runsaasti kuvia aiheesta. Ihastuin silloin erityisesti hänen Winchester 1866 karbiiniinsa, joka oli koristeltu taidokkaasti messinkinauloilla. Päätin että teen vielä joskus samantyylisen kiväärin, kun sen aika koittaa ja kun eräs ystäväni kysyi minulta olisiko tuollainen vaikea toteuttaa ja tartuin tilaisuuteen heti. Projekti oli pitkä ja työvaiheita paljon. Ensin piti ottaa tukit irti raudoista ja poistaa paksu lakkakerros puiden pinnoilta. Sitten takatukin "poskipakan" harja piti muotoilla uudelleen samalaiseksi kuin alkuperäisissä -73 malleissa on. Seuraavaksi oli vuorossa tukkien värjäys ja öljyäminen, jonka jälkeen pääsin suunnittelemaan koristenaulojen paikat. Kiväärin tukkeihin tuli kaunis tumma sävy tehtalla laitetun punaruskean liukkaan lakan sijasta ja koristenaulat auttavat myös saamaan paremman otteen etutukista. Takatukkiin tein vielä hirvennahasta "sukan", joka pitää aseen perän olkapäätä vasten ammuttaessa. Tein myös latausvivun lenkkiin hirvennahka pehmikkeen ja uudelleen muotoilin takatähtäimen. Koko komeuden kruunasi vielä kaksi kalkkunan sulkaa makasiiniputkeen kiinnitettynä.
Winchesterin tukin Meksikon kotka kaiverrus
Meksikon vaakunakotka kaiverrettuna rinnakkaispiippuiseen hanalliseen haulikkoon ja Winchester 1873 karbiinin takatukkiin. Sain idean tähän kun löysin kuvan yhdestä Meksikon diktaattorin Porfirio Diazin henkivartiokaartin karbiineista. Se oli upea täyskaiverrettu Winchester 1866 karbiini ja jossa oli etu ja takatukki valmistettu norsunluusta. Kaikissa karbiineissa oli vielä "poskipuolella" kaiverrettuna tämä samainen Meksikon vaakuna.
Valmis kaiverrettu ja värjätty tukki.
Jatkoin myös samaa teemaa revolverin kahvassa, jonka kaiversin ystävälleni. Suurimmassa osassa aidoista aseista, joiden kahvassa on meksikon kotka, kuva on melko pelkistetty johtuen siitä yksinkertaisesta syystä, että haluttiin kuvan eroittuvan selvästi kauempaakin kahvasta.
Alla Winchester 1873 kivääriin tekemäni kaiverrus. |
"Jigged bone" kahvat
1870 - luvulla alettiin tehdä ns. "twin cut" tai "double cut" kahvoja jotka tunnetaan myös nimellä "jigged bone" kahvat. Otettiin palat hirven tai peuran sarvea ja leikattiin ne aseen kahvan muotoon, tämän jälkeen tehtiin urat jotka kulkivat kahvan pohjasta miltei yläosaan saakka, aseen kahvarungon suuntaisesti. Tällä hetkellä näitä kahvoja valmistetaan ainoastaan muovisina ja ainoa tapa saada kahvat aidosta sarvesta valmistettuna on tehdä ne itse. Niiden valmistus oikeista materiaaleista on toki työläämpää kuin muovivalun teko, mutta lopputulos on paljon kestävämpi synteettisiin kahvoihin verrattuna ja ulkonäkö vain paranee vanhetessaan. Aseen kahvan uritukset olen tehnyt käsin leikkaamalla ja viilaamalla, jonka jälkeen olen värjännyt urat.